kulautteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakulautteleminen (38)
- teonnimi verbistä kulautella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulautteleminen | kulauttelemiset |
genetiivi | kulauttelemisen | kulauttelemisten kulauttelemisien |
partitiivi | kulauttelemista | kulauttelemisia |
akkusatiivi | kulautteleminen; kulauttelemisen |
kulauttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kulauttelemisessa | kulauttelemisissa |
elatiivi | kulauttelemisesta | kulauttelemisista |
illatiivi | kulauttelemiseen | kulauttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kulauttelemisella | kulauttelemisilla |
ablatiivi | kulauttelemiselta | kulauttelemisilta |
allatiivi | kulauttelemiselle | kulauttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kulauttelemisena (kulauttelemisna) |
kulauttelemisina |
translatiivi | kulauttelemiseksi | kulauttelemisiksi |
abessiivi | kulauttelemisetta | kulauttelemisitta |
instruktiivi | – | kulauttelemisin |
komitatiivi | – | kulauttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kulauttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kulauttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kulautella + johdin -minen