kuljettava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kulkea

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuljettava kuljettavat
genetiivi kuljettavan kuljettavien
(kuljettavain)
partitiivi kuljettavaa kuljettavia
akkusatiivi kuljettava;
kuljettavan
kuljettavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljettavassa kuljettavissa
elatiivi kuljettavasta kuljettavista
illatiivi kuljettavaan kuljettaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljettavalla kuljettavilla
ablatiivi kuljettavalta kuljettavilta
allatiivi kuljettavalle kuljettaville
muut sijamuodot
essiivi kuljettavana kuljettavina
translatiivi kuljettavaksi kuljettaviksi
abessiivi kuljettavatta kuljettavitta
instruktiivi kuljettavin
komitatiivi kuljettavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuljettava-
vahva vartalo kuljettava-
konsonantti-
vartalo
-

kuljettava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuljettaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuljettava kuljettavat
genetiivi kuljettavan kuljettavien
(kuljettavain)
partitiivi kuljettavaa kuljettavia
akkusatiivi kuljettava;
kuljettavan
kuljettavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuljettavassa kuljettavissa
elatiivi kuljettavasta kuljettavista
illatiivi kuljettavaan kuljettaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuljettavalla kuljettavilla
ablatiivi kuljettavalta kuljettavilta
allatiivi kuljettavalle kuljettaville
muut sijamuodot
essiivi kuljettavana kuljettavina
translatiivi kuljettavaksi kuljettaviksi
abessiivi kuljettavatta kuljettavitta
instruktiivi kuljettavin
komitatiivi kuljettavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuljettava-
vahva vartalo kuljettava-
konsonantti-
vartalo
-