kulju
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kulju (1)
- vetinen painanne keidassuon keskiosassa
- (sotilasslangia)kuljetuskomppania
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkulju/
- tavutus: kul‧ju
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulju | kuljut |
| genetiivi | kuljun | kuljujen |
| partitiivi | kuljua | kuljuja |
| akkusatiivi | kulju; kuljun |
kuljut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuljussa | kuljuissa |
| elatiivi | kuljusta | kuljuista |
| illatiivi | kuljuun | kuljuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuljulla | kuljuilla |
| ablatiivi | kuljulta | kuljuilta |
| allatiivi | kuljulle | kuljuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuljuna | kuljuina |
| translatiivi | kuljuksi | kuljuiksi |
| abessiivi | kuljutta | kuljuitta |
| instruktiivi | – | kuljuin |
| komitatiivi | – | kuljuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
(suo) vanha germaaninen laina[1]
(sotilasyksikkö) lyhennys sanasta kuljetuskomppania
Käännökset muokkaa
1. vetinen painanne keidassuolla
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.