kullero
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakullero (2)
- niittykullero (Trollius europaeus); näyttävä, Euraasiassa kasvava keltakukkainen leinikkikasvi
- Kullero on Lapin maakuntakukka.
- (yleisesti) mikä tahansa kullerojen (Trollius) suvun kasvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkulːero/
- tavutus: kul‧le‧ro
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kullero | kullerot |
| genetiivi | kulleron | kullerojen kulleroiden kulleroitten |
| partitiivi | kulleroa | kulleroita kulleroja |
| akkusatiivi | kullero; kulleron |
kullerot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kullerossa | kulleroissa |
| elatiivi | kullerosta | kulleroista |
| illatiivi | kulleroon | kulleroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kullerolla | kulleroilla |
| ablatiivi | kullerolta | kulleroilta |
| allatiivi | kullerolle | kulleroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kullerona | kulleroina |
| translatiivi | kulleroksi | kulleroiksi |
| abessiivi | kullerotta | kulleroitta |
| instruktiivi | – | kulleroin |
| komitatiivi | – | kulleroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kullero- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaamahdollisesti viron kullerkupp[1]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Sofia Björklöf: Meri kuljettaa kieltä – virolaisia lainasanoja suomen murteissa. Kielikello, 2018, nro 3. Artikkelin verkkoversio.