Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulmapotku (1)[1]

  1. jalkapallossa puolustavan joukkueen pelaajasta päätyrajan ylittäneestä pallosta hyökkääjän pelaajalle kentän kulmasta tehtäväksi annettu pelinaloitus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkulmɑˌpot̪ku/
  • tavutus: kul‧ma‧pot‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulmapotku kulmapotkut
genetiivi kulmapotkun kulmapotkujen
partitiivi kulmapotkua kulmapotkuja
akkusatiivi kulmapotku;
kulmapotkun
kulmapotkut
sisäpaikallissijat
inessiivi kulmapotkussa kulmapotkuissa
elatiivi kulmapotkusta kulmapotkuista
illatiivi kulmapotkuun kulmapotkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulmapotkulla kulmapotkuilla
ablatiivi kulmapotkulta kulmapotkuilta
allatiivi kulmapotkulle kulmapotkuille
muut sijamuodot
essiivi kulmapotkuna kulmapotkuina
translatiivi kulmapotkuksi kulmapotkuiksi
abessiivi kulmapotkutta kulmapotkuitta
instruktiivi kulmapotkuin
komitatiivi kulmapotkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulmapotku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1