Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulotus (39)

  1. kulottaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkulot̪us/
  • tavutus: ku‧lo‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulotus kulotukset
genetiivi kulotuksen kulotusten
kulotuksien
partitiivi kulotusta kulotuksia
akkusatiivi kulotus;
kulotuksen
kulotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kulotuksessa kulotuksissa
elatiivi kulotuksesta kulotuksista
illatiivi kulotukseen kulotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulotuksella kulotuksilla
ablatiivi kulotukselta kulotuksilta
allatiivi kulotukselle kulotuksille
muut sijamuodot
essiivi kulotuksena kulotuksina
translatiivi kulotukseksi kulotuksiksi
abessiivi kulotuksetta kulotuksitta
instruktiivi kulotuksin
komitatiivi kulotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kulotus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kulottaa (kulot- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa