kumahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakumahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kumahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kumahteleminen | kumahtelemiset |
genetiivi | kumahtelemisen | kumahtelemisten kumahtelemisien |
partitiivi | kumahtelemista | kumahtelemisia |
akkusatiivi | kumahteleminen; kumahtelemisen |
kumahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kumahtelemisessa | kumahtelemisissa |
elatiivi | kumahtelemisesta | kumahtelemisista |
illatiivi | kumahtelemiseen | kumahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kumahtelemisella | kumahtelemisilla |
ablatiivi | kumahtelemiselta | kumahtelemisilta |
allatiivi | kumahtelemiselle | kumahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kumahtelemisena (kumahtelemisna) |
kumahtelemisina |
translatiivi | kumahtelemiseksi | kumahtelemisiksi |
abessiivi | kumahtelemisetta | kumahtelemisitta |
instruktiivi | – | kumahtelemisin |
komitatiivi | – | kumahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kumahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kumahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kumahdella + johdin -minen