kumartunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kumartua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumartunut kumartuneet
genetiivi kumartuneen kumartuneiden
kumartuneitten
partitiivi kumartunutta kumartuneita
akkusatiivi kumartunut; kumartuneen kumartuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kumartuneessa kumartuneissa
elatiivi kumartuneesta kumartuneista
illatiivi kumartuneeseen kumartuneisiin
kumartuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumartuneella kumartuneilla
ablatiivi kumartuneelta kumartuneilta
allatiivi kumartuneelle kumartuneille
muut sijamuodot
essiivi kumartuneena kumartuneina
translatiivi kumartuneeksi kumartuneiksi
abessiivi kumartuneetta kumartuneitta
instruktiivi kumartunein
komitatiivi kumartuneine