kummaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakummaaminen (38)
- teonnimi verbistä kummata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummaaminen | kummaamiset |
| genetiivi | kummaamisen | kummaamisten kummaamisien |
| partitiivi | kummaamista | kummaamisia |
| akkusatiivi | kummaaminen; kummaamisen |
kummaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummaamisessa | kummaamisissa |
| elatiivi | kummaamisesta | kummaamisista |
| illatiivi | kummaamiseen | kummaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummaamisella | kummaamisilla |
| ablatiivi | kummaamiselta | kummaamisilta |
| allatiivi | kummaamiselle | kummaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummaamisena (kummaamisna) |
kummaamisina |
| translatiivi | kummaamiseksi | kummaamisiksi |
| abessiivi | kummaamisetta | kummaamisitta |
| instruktiivi | – | kummaamisin |
| komitatiivi | – | kummaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kummaamis- | |