kummasteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakummasteleminen (38)
- teonnimi verbistä kummastella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kummasteleminen | kummastelemiset |
genetiivi | kummastelemisen | kummastelemisten kummastelemisien |
partitiivi | kummastelemista | kummastelemisia |
akkusatiivi | kummasteleminen; kummastelemisen |
kummastelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kummastelemisessa | kummastelemisissa |
elatiivi | kummastelemisesta | kummastelemisista |
illatiivi | kummastelemiseen | kummastelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kummastelemisella | kummastelemisilla |
ablatiivi | kummastelemiselta | kummastelemisilta |
allatiivi | kummastelemiselle | kummastelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kummastelemisena (kummastelemisna) |
kummastelemisina |
translatiivi | kummastelemiseksi | kummastelemisiksi |
abessiivi | kummastelemisetta | kummastelemisitta |
instruktiivi | – | kummastelemisin |
komitatiivi | – | kummastelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kummastelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kummastelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kummastella + johdin -minen