Kaksi kummelia

Substantiivi

muokkaa

kummeli (6)[1]

  1. rannalle rakennettu yksinkertainen merimerkki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkumːeli/
  • tavutus: kum‧me‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummeli kummelit
genetiivi kummelin kummelien
kummeleiden
kummeleitten
partitiivi kummelia kummeleita
kummeleja
akkusatiivi kummeli;
kummelin
kummelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kummelissa kummeleissa
elatiivi kummelista kummeleista
illatiivi kummeliin kummeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummelilla kummeleilla
ablatiivi kummelilta kummeleilta
allatiivi kummelille kummeleille
muut sijamuodot
essiivi kummelina kummeleina
translatiivi kummeliksi kummeleiksi
abessiivi kummelitta kummeleitta
instruktiivi kummelein
komitatiivi kummeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kummeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta kummel, kumbl[2]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kummeli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kummeli.