kumoava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakumoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kumota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumoava | kumoavat |
| genetiivi | kumoavan | kumoavien (kumoavain) |
| partitiivi | kumoavaa | kumoavia |
| akkusatiivi | kumoava; kumoavan | kumoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumoavassa | kumoavissa |
| elatiivi | kumoavasta | kumoavista |
| illatiivi | kumoavaan | kumoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumoavalla | kumoavilla |
| ablatiivi | kumoavalta | kumoavilta |
| allatiivi | kumoavalle | kumoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumoavana | kumoavina |
| translatiivi | kumoavaksi | kumoaviksi |
| abessiivi | kumoavatta | kumoavitta |
| instruktiivi | – | kumoavin |
| komitatiivi | – | kumoavine |