kumonnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kumota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumonnut kumonneet
genetiivi kumonneen kumonneiden
kumonneitten
partitiivi kumonnutta kumonneita
akkusatiivi kumonnut; kumonneen kumonneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kumonneessa kumonneissa
elatiivi kumonneesta kumonneista
illatiivi kumonneeseen kumonneisiin
kumonneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumonneella kumonneilla
ablatiivi kumonneelta kumonneilta
allatiivi kumonneelle kumonneille
muut sijamuodot
essiivi kumonneena kumonneina
translatiivi kumonneeksi kumonneiksi
abessiivi kumonneetta kumonneitta
instruktiivi kumonnein
komitatiivi kumonneine