kumottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kumota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumottava kumottavat
genetiivi kumottavan kumottavien
(kumottavain)
partitiivi kumottavaa kumottavia
akkusatiivi kumottava; kumottavan kumottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kumottavassa kumottavissa
elatiivi kumottavasta kumottavista
illatiivi kumottavaan kumottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumottavalla kumottavilla
ablatiivi kumottavalta kumottavilta
allatiivi kumottavalle kumottaville
muut sijamuodot
essiivi kumottavana kumottavina
translatiivi kumottavaksi kumottaviksi
abessiivi kumottavatta kumottavitta
instruktiivi kumottavin
komitatiivi kumottavine

kumottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kumottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumottava kumottavat
genetiivi kumottavan kumottavien
(kumottavain)
partitiivi kumottavaa kumottavia
akkusatiivi kumottava; kumottavan kumottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kumottavassa kumottavissa
elatiivi kumottavasta kumottavista
illatiivi kumottavaan kumottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumottavalla kumottavilla
ablatiivi kumottavalta kumottavilta
allatiivi kumottavalle kumottaville
muut sijamuodot
essiivi kumottavana kumottavina
translatiivi kumottavaksi kumottaviksi
abessiivi kumottavatta kumottavitta
instruktiivi kumottavin
komitatiivi kumottavine