kumpuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakumpuileminen (38)
- teonnimi verbistä kumpuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumpuileminen | kumpuilemiset |
| genetiivi | kumpuilemisen | kumpuilemisten kumpuilemisien |
| partitiivi | kumpuilemista | kumpuilemisia |
| akkusatiivi | kumpuileminen; kumpuilemisen |
kumpuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumpuilemisessa | kumpuilemisissa |
| elatiivi | kumpuilemisesta | kumpuilemisista |
| illatiivi | kumpuilemiseen | kumpuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumpuilemisella | kumpuilemisilla |
| ablatiivi | kumpuilemiselta | kumpuilemisilta |
| allatiivi | kumpuilemiselle | kumpuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumpuilemisena (kumpuilemisna) |
kumpuilemisina |
| translatiivi | kumpuilemiseksi | kumpuilemisiksi |
| abessiivi | kumpuilemisetta | kumpuilemisitta |
| instruktiivi | – | kumpuilemisin |
| komitatiivi | – | kumpuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumpuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kumpuilemis- | |