Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuningaspari (5)[1]

  1. kuningas ja hänen puolisonsa
  2. (korttipelissä) kaksi kuningasta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuniŋːɑsˌpɑri/
  • tavutus: ku‧nin‧gas‧pa‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuningaspari kuningasparit
genetiivi kuningasparin kuningasparien
(kuningasparein)
partitiivi kuningasparia kuningaspareja
akkusatiivi kuningaspari;
kuningasparin
kuningasparit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuningasparissa kuningaspareissa
elatiivi kuningasparista kuningaspareista
illatiivi kuningaspariin kuningaspareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuningasparilla kuningaspareilla
ablatiivi kuningasparilta kuningaspareilta
allatiivi kuningasparille kuningaspareille
muut sijamuodot
essiivi kuningasparina kuningaspareina
translatiivi kuningaspariksi kuningaspareiksi
abessiivi kuningasparitta kuningaspareitta
instruktiivi kuningasparein
komitatiivi kuningaspareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuningaspari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5