kuninkuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuninkuus (40)
- se, että on kuningas; kuninkaana oleminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuniŋkuːs/
- tavutus: ku‧nin‧kuus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuninkuus | kuninkuudet |
genetiivi | kuninkuuden | kuninkuuksien |
partitiivi | kuninkuutta | kuninkuuksia |
akkusatiivi | kuninkuus; kuninkuuden |
kuninkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuninkuudessa | kuninkuuksissa |
elatiivi | kuninkuudesta | kuninkuuksista |
illatiivi | kuninkuuteen | kuninkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuninkuudella | kuninkuuksilla |
ablatiivi | kuninkuudelta | kuninkuuksilta |
allatiivi | kuninkuudelle | kuninkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuninkuutena | kuninkuuksina |
translatiivi | kuninkuudeksi | kuninkuuksiksi |
abessiivi | kuninkuudetta | kuninkuuksitta |
instruktiivi | – | kuninkuuksin |
komitatiivi | – | kuninkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kuninkuude- | |
vahva vartalo | kuninkuute- | |
konsonantti- vartalo |
kuninkuut- |
Etymologia
muokkaasanan kuningas vartalosta kunink- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on kuningas
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuninkuus Kielitoimiston sanakirjassa