Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuninkuus (40)

  1. se, että on kuningas; kuninkaana oleminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuniŋkuːs/
  • tavutus: ku‧nin‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuninkuus kuninkuudet
genetiivi kuninkuuden kuninkuuksien
partitiivi kuninkuutta kuninkuuksia
akkusatiivi kuninkuus;
kuninkuuden
kuninkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuninkuudessa kuninkuuksissa
elatiivi kuninkuudesta kuninkuuksista
illatiivi kuninkuuteen kuninkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuninkuudella kuninkuuksilla
ablatiivi kuninkuudelta kuninkuuksilta
allatiivi kuninkuudelle kuninkuuksille
muut sijamuodot
essiivi kuninkuutena kuninkuuksina
translatiivi kuninkuudeksi kuninkuuksiksi
abessiivi kuninkuudetta kuninkuuksitta
instruktiivi kuninkuuksin
komitatiivi kuninkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuninkuude-
vahva vartalo kuninkuute-
konsonantti-
vartalo
kuninkuut-

Etymologia muokkaa

sanan kuningas vartalosta kunink- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa