Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kunniallisuus (40)

  1. se, että on kunniallinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkunːiˌɑlːisuːs/
  • tavutus: kun‧ni‧al‧li‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kunniallisuus kunniallisuudet
genetiivi kunniallisuuden kunniallisuuksien
partitiivi kunniallisuutta kunniallisuuksia
akkusatiivi kunniallisuus;
kunniallisuuden
kunniallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kunniallisuudessa kunniallisuuksissa
elatiivi kunniallisuudesta kunniallisuuksista
illatiivi kunniallisuuteen kunniallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kunniallisuudella kunniallisuuksilla
ablatiivi kunniallisuudelta kunniallisuuksilta
allatiivi kunniallisuudelle kunniallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kunniallisuutena kunniallisuuksina
translatiivi kunniallisuudeksi kunniallisuuksiksi
abessiivi kunniallisuudetta kunniallisuuksitta
instruktiivi kunniallisuuksin
komitatiivi kunniallisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kunniallisuude-
vahva vartalo kunniallisuute-
konsonantti-
vartalo
kunniallisuut-

Etymologia muokkaa

sanan kunniallinen vartalosta kunniallis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa