kuntoileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuntoileminen (38)
- teonnimi verbistä kuntoilla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuntoileminen | kuntoilemiset |
genetiivi | kuntoilemisen | kuntoilemisten kuntoilemisien |
partitiivi | kuntoilemista | kuntoilemisia |
akkusatiivi | kuntoileminen; kuntoilemisen |
kuntoilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuntoilemisessa | kuntoilemisissa |
elatiivi | kuntoilemisesta | kuntoilemisista |
illatiivi | kuntoilemiseen | kuntoilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuntoilemisella | kuntoilemisilla |
ablatiivi | kuntoilemiselta | kuntoilemisilta |
allatiivi | kuntoilemiselle | kuntoilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuntoilemisena (kuntoilemisna) |
kuntoilemisina |
translatiivi | kuntoilemiseksi | kuntoilemisiksi |
abessiivi | kuntoilemisetta | kuntoilemisitta |
instruktiivi | – | kuntoilemisin |
komitatiivi | – | kuntoilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuntoilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuntoilemis- |