kuohahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuohahteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuohahdella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuohahteleminen | kuohahtelemiset |
| genetiivi | kuohahtelemisen | kuohahtelemisten kuohahtelemisien |
| partitiivi | kuohahtelemista | kuohahtelemisia |
| akkusatiivi | kuohahteleminen; kuohahtelemisen |
kuohahtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuohahtelemisessa | kuohahtelemisissa |
| elatiivi | kuohahtelemisesta | kuohahtelemisista |
| illatiivi | kuohahtelemiseen | kuohahtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuohahtelemisella | kuohahtelemisilla |
| ablatiivi | kuohahtelemiselta | kuohahtelemisilta |
| allatiivi | kuohahtelemiselle | kuohahtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuohahtelemisena (kuohahtelemisna) |
kuohahtelemisina |
| translatiivi | kuohahtelemiseksi | kuohahtelemisiksi |
| abessiivi | kuohahtelemisetta | kuohahtelemisitta |
| instruktiivi | – | kuohahtelemisin |
| komitatiivi | – | kuohahtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuohahtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuohahtelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kuohahdella + johdin -minen