kuohiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuohiminen (38)
- teonnimi verbistä kuohia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuohiminen | kuohimiset |
| genetiivi | kuohimisen | kuohimisten kuohimisien |
| partitiivi | kuohimista | kuohimisia |
| akkusatiivi | kuohiminen; kuohimisen |
kuohimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuohimisessa | kuohimisissa |
| elatiivi | kuohimisesta | kuohimisista |
| illatiivi | kuohimiseen | kuohimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuohimisella | kuohimisilla |
| ablatiivi | kuohimiselta | kuohimisilta |
| allatiivi | kuohimiselle | kuohimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuohimisena (kuohimisna) |
kuohimisina |
| translatiivi | kuohimiseksi | kuohimisiksi |
| abessiivi | kuohimisetta | kuohimisitta |
| instruktiivi | – | kuohimisin |
| komitatiivi | – | kuohimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuohimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuohimis- | |