kuokkinut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakuokkinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kuokkia
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuokkinut | kuokkineet |
genetiivi | kuokkineen | kuokkineiden kuokkineitten |
partitiivi | kuokkinutta | kuokkineita |
akkusatiivi | kuokkinut; kuokkineen |
kuokkineet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuokkineessa | kuokkineissa |
elatiivi | kuokkineesta | kuokkineista |
illatiivi | kuokkineeseen | kuokkineisiin kuokkineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuokkineella | kuokkineilla |
ablatiivi | kuokkineelta | kuokkineilta |
allatiivi | kuokkineelle | kuokkineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuokkineena | kuokkineina |
translatiivi | kuokkineeksi | kuokkineiksi |
abessiivi | kuokkineetta | kuokkineitta |
instruktiivi | – | kuokkinein |
komitatiivi | – | kuokkineine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuokkinee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuokkinut- |