Suomi muokkaa

 
Kuonaa [1]

Substantiivi muokkaa

kuona (10)[1]

  1. malmista metallia jalostettaessa syntyvä jäte
  2. tulivuoren syöksemä vulkaaninen tuhka
  3. (halventava) vähäarvoinen aines

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuo̯nɑ/
  • tavutus: kuo‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuona kuonat
genetiivi kuonan kuonien
(kuonain)
partitiivi kuonaa kuonia
akkusatiivi kuona;
kuonan
kuonat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuonassa kuonissa
elatiivi kuonasta kuonista
illatiivi kuonaan kuoniin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuonalla kuonilla
ablatiivi kuonalta kuonilta
allatiivi kuonalle kuonille
muut sijamuodot
essiivi kuonana kuonina
translatiivi kuonaksi kuoniksi
abessiivi kuonatta kuonitta
instruktiivi kuonin
komitatiivi kuonine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuona-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuona Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuona Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10