kuona
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- malmista metallia jalostettaessa syntyvä jäte
- tulivuoren syöksemä vulkaaninen tuhka
- (halventava) vähäarvoinen aines
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuo̯nɑ/
- tavutus: kuo‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuona | kuonat |
| genetiivi | kuonan | kuonien (kuonain) |
| partitiivi | kuonaa | kuonia |
| akkusatiivi | kuona; kuonan |
kuonat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuonassa | kuonissa |
| elatiivi | kuonasta | kuonista |
| illatiivi | kuonaan | kuoniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuonalla | kuonilla |
| ablatiivi | kuonalta | kuonilta |
| allatiivi | kuonalle | kuonille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuonana | kuonina |
| translatiivi | kuonaksi | kuoniksi |
| abessiivi | kuonatta | kuonitta |
| instruktiivi | – | kuonin |
| komitatiivi | – | kuonine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuona- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10