kuormittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuormittuminen (38)
- teonnimi verbistä kuormittua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuormittuminen | kuormittumiset |
| genetiivi | kuormittumisen | kuormittumisten kuormittumisien |
| partitiivi | kuormittumista | kuormittumisia |
| akkusatiivi | kuormittuminen; kuormittumisen |
kuormittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuormittumisessa | kuormittumisissa |
| elatiivi | kuormittumisesta | kuormittumisista |
| illatiivi | kuormittumiseen | kuormittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuormittumisella | kuormittumisilla |
| ablatiivi | kuormittumiselta | kuormittumisilta |
| allatiivi | kuormittumiselle | kuormittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuormittumisena (kuormittumisna) |
kuormittumisina |
| translatiivi | kuormittumiseksi | kuormittumisiksi |
| abessiivi | kuormittumisetta | kuormittumisitta |
| instruktiivi | – | kuormittumisin |
| komitatiivi | – | kuormittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuormittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuormittumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi kuormittua + johdin -minen