Katso myös: Kupari
Alkuaineet
nikkelikuparisinkki
NiCuZn
 


Katso artikkeli Kupari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kupari (6)

  1. metallinen alkuaine, jonka kemiallinen tunnus on Cu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkupɑri/
  • tavutus: ku‧pa‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupari kuparit
genetiivi kuparin kuparien
kupareiden
kupareitten
partitiivi kuparia kupareita
kupareja
akkusatiivi kupari;
kuparin
kuparit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuparissa kupareissa
elatiivi kuparista kupareista
illatiivi kupariin kupareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuparilla kupareilla
ablatiivi kuparilta kupareilta
allatiivi kuparille kupareille
muut sijamuodot
essiivi kuparina kupareina
translatiivi kupariksi kupareiksi
abessiivi kuparitta kupareitta
instruktiivi kuparein
komitatiivi kupareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kupari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kuparihohde, kuparihome, kuparijohdin, kuparijohto, kuparikaiverros, kuparikaivos, kuparikierukka, kuparikiisu, kuparilanka, kuparimalmi, kuparimyrkytys, kuparinruskea, kuparipelti, kuparipiirros, kupariputki, kupariraha, kupariruoste, kupariseos, kupariseppä, kuparisulatto, kuparisulfaatti, kuparisuola, kuparivihtrilli, kupariväri, raakakupari

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kupari Kielitoimiston sanakirjassa
  • kupari Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 347 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.