Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kupari


SuomiMuokkaa

Alkuaineet
nikkelikuparisinkki
NiCuZn
 


Katso artikkeli Kupari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

kupari (6)

  1. metallinen alkuaine, jonka kemiallinen tunnus on Cu.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkupɑri/
  • tavutus: ku‧pa‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupari kuparit
genetiivi kuparin kuparien
kupareiden
kupareitten
partitiivi kuparia kupareita
kupareja
akkusatiivi kupari;
kuparin
kuparit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuparissa kupareissa
elatiivi kuparista kupareista
illatiivi kupariin kupareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuparilla kupareilla
ablatiivi kuparilta kupareilta
allatiivi kuparille kupareille
muut sijamuodot
essiivi kuparina kupareina
translatiivi kupariksi kupareiksi
abessiivi kuparitta kupareitta
instruktiivi kuparein
komitatiivi kupareine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kuparihohde, kuparihome, kuparijohdin, kuparijohto, kuparikaiverros, kuparikaivos, kuparikiisu, kuparilanka, kuparimalmi, kuparimyrkytys, kuparinruskea, kuparipelti, kuparipiirros, kupariputki, kupariraha, kupariruoste, kupariseos, kupariseppä, kuparisulatto, kuparisulfaatti, kuparisuola, kuparivihtrilli, kupariväri, raakakupari

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kupari Kielitoimiston sanakirjassa
  • kupari Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.