kupliminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakupliminen (38)
- se, että muodostaa kuplia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kupliminen | kuplimiset |
| genetiivi | kuplimisen | kuplimisten kuplimisien |
| partitiivi | kuplimista | kuplimisia |
| akkusatiivi | kupliminen; kuplimisen |
kuplimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuplimisessa | kuplimisissa |
| elatiivi | kuplimisesta | kuplimisista |
| illatiivi | kuplimiseen | kuplimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuplimisella | kuplimisilla |
| ablatiivi | kuplimiselta | kuplimisilta |
| allatiivi | kuplimiselle | kuplimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuplimisena (kuplimisna) |
kuplimisina |
| translatiivi | kuplimiseksi | kuplimisiksi |
| abessiivi | kuplimisetta | kuplimisitta |
| instruktiivi | – | kuplimisin |
| komitatiivi | – | kuplimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuplimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuplimis- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kupliminen
|