Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuppaaja (10)[1]

  1. (kuvaannollisesti, loukkaava) jokin mikä kuppaa, tyypillisesti ihmisiä
    kansan pahin kuppaaja
    kuppaajista suurin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkupːɑːjɑ/
  • tavutus: kup‧paa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuppaaja kuppaajat
genetiivi kuppaajan kuppaajien
(kuppaajain)
partitiivi kuppaajaa kuppaajia
akkusatiivi kuppaaja;
kuppaajan
kuppaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuppaajassa kuppaajissa
elatiivi kuppaajasta kuppaajista
illatiivi kuppaajaan kuppaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuppaajalla kuppaajilla
ablatiivi kuppaajalta kuppaajilta
allatiivi kuppaajalle kuppaajille
muut sijamuodot
essiivi kuppaajana kuppaajina
translatiivi kuppaajaksi kuppaajiksi
abessiivi kuppaajatta kuppaajitta
instruktiivi kuppaajin
komitatiivi kuppaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuppaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta kupata

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10