kuppaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuppaileminen (38)
- teonnimi verbistä kuppailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuppaileminen | kuppailemiset |
| genetiivi | kuppailemisen | kuppailemisten kuppailemisien |
| partitiivi | kuppailemista | kuppailemisia |
| akkusatiivi | kuppaileminen; kuppailemisen |
kuppailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuppailemisessa | kuppailemisissa |
| elatiivi | kuppailemisesta | kuppailemisista |
| illatiivi | kuppailemiseen | kuppailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuppailemisella | kuppailemisilla |
| ablatiivi | kuppailemiselta | kuppailemisilta |
| allatiivi | kuppailemiselle | kuppailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuppailemisena (kuppailemisna) |
kuppailemisina |
| translatiivi | kuppailemiseksi | kuppailemisiksi |
| abessiivi | kuppailemisetta | kuppailemisitta |
| instruktiivi | – | kuppailemisin |
| komitatiivi | – | kuppailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuppailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuppailemis- | |