kuppila
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuppila (12)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkupːilɑ/
- tavutus: kup‧pi‧la
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuppila | kuppilat |
| genetiivi | kuppilan | kuppiloiden kuppiloitten (kuppilain) |
| partitiivi | kuppilaa | kuppiloita |
| akkusatiivi | kuppila; kuppilan |
kuppilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuppilassa | kuppiloissa |
| elatiivi | kuppilasta | kuppiloista |
| illatiivi | kuppilaan | kuppiloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuppilalla | kuppiloilla |
| ablatiivi | kuppilalta | kuppiloilta |
| allatiivi | kuppilalle | kuppiloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuppilana | kuppiloina |
| translatiivi | kuppilaksi | kuppiloiksi |
| abessiivi | kuppilatta | kuppiloitta |
| instruktiivi | – | kuppiloin |
| komitatiivi | – | kuppiloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuppila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- kuppila Kielitoimiston sanakirjassa