kupura
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kupura (12)
- kupera osa esineessä
- kilven keskellä sijaitseva, kädensijan kohdalla sijaitsevaa reikää peittävä, metallinen kupera osa; kilvenkupura
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkupurɑ/
- tavutus: ku‧pu‧ra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kupura | kupurat |
| genetiivi | kupuran | kupuroiden kupuroitten (kupurain) |
| partitiivi | kupuraa | kupuroita |
| akkusatiivi | kupura; kupuran |
kupurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kupurassa | kupuroissa |
| elatiivi | kupurasta | kupuroista |
| illatiivi | kupuraan | kupuroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kupuralla | kupuroilla |
| ablatiivi | kupuralta | kupuroilta |
| allatiivi | kupuralle | kupuroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kupurana | kupuroina |
| translatiivi | kupuraksi | kupuroiksi |
| abessiivi | kupuratta | kupuroitta |
| instruktiivi | – | kupuroin |
| komitatiivi | – | kupuroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kupura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. esineen osa
|
2. kilven osa
|
Aiheesta muualla muokkaa
- kupura Kielitoimiston sanakirjassa