kuristava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kurista

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuristava kuristavat
genetiivi kuristavan kuristavien
(kuristavain)
partitiivi kuristavaa kuristavia
akkusatiivi kuristava; kuristavan kuristavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuristavassa kuristavissa
elatiivi kuristavasta kuristavista
illatiivi kuristavaan kuristaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuristavalla kuristavilla
ablatiivi kuristavalta kuristavilta
allatiivi kuristavalle kuristaville
muut sijamuodot
essiivi kuristavana kuristavina
translatiivi kuristavaksi kuristaviksi
abessiivi kuristavatta kuristavitta
instruktiivi kuristavin
komitatiivi kuristavine

kuristava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuristaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuristava kuristavat
genetiivi kuristavan kuristavien
(kuristavain)
partitiivi kuristavaa kuristavia
akkusatiivi kuristava; kuristavan kuristavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuristavassa kuristavissa
elatiivi kuristavasta kuristavista
illatiivi kuristavaan kuristaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuristavalla kuristavilla
ablatiivi kuristavalta kuristavilta
allatiivi kuristavalle kuristaville
muut sijamuodot
essiivi kuristavana kuristavina
translatiivi kuristavaksi kuristaviksi
abessiivi kuristavatta kuristavitta
instruktiivi kuristavin
komitatiivi kuristavine