Substantiivi

muokkaa

kurittaja (10)

  1. henkilö, joka kurittaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkurit̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ku‧rit‧ta‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurittaja kurittajat
genetiivi kurittajan kurittajien
(kurittajain)
partitiivi kurittajaa kurittajia
akkusatiivi kurittaja;
kurittajan
kurittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kurittajassa kurittajissa
elatiivi kurittajasta kurittajista
illatiivi kurittajaan kurittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurittajalla kurittajilla
ablatiivi kurittajalta kurittajilta
allatiivi kurittajalle kurittajille
muut sijamuodot
essiivi kurittajana kurittajina
translatiivi kurittajaksi kurittajiksi
abessiivi kurittajatta kurittajitta
instruktiivi kurittajin
komitatiivi kurittajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kurittaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa