kurkisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurkisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kurkistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kurkisteleminen | kurkistelemiset |
genetiivi | kurkistelemisen | kurkistelemisten kurkistelemisien |
partitiivi | kurkistelemista | kurkistelemisia |
akkusatiivi | kurkisteleminen; kurkistelemisen |
kurkistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kurkistelemisessa | kurkistelemisissa |
elatiivi | kurkistelemisesta | kurkistelemisista |
illatiivi | kurkistelemiseen | kurkistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kurkistelemisella | kurkistelemisilla |
ablatiivi | kurkistelemiselta | kurkistelemisilta |
allatiivi | kurkistelemiselle | kurkistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kurkistelemisena (kurkistelemisna) |
kurkistelemisina |
translatiivi | kurkistelemiseksi | kurkistelemisiksi |
abessiivi | kurkistelemisetta | kurkistelemisitta |
instruktiivi | – | kurkistelemisin |
komitatiivi | – | kurkistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kurkistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kurkistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kurkistella + johdin -minen