kurkkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä kurkata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurkkaaminen | kurkkaamiset |
| genetiivi | kurkkaamisen | kurkkaamisten kurkkaamisien |
| partitiivi | kurkkaamista | kurkkaamisia |
| akkusatiivi | kurkkaaminen; kurkkaamisen |
kurkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurkkaamisessa | kurkkaamisissa |
| elatiivi | kurkkaamisesta | kurkkaamisista |
| illatiivi | kurkkaamiseen | kurkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurkkaamisella | kurkkaamisilla |
| ablatiivi | kurkkaamiselta | kurkkaamisilta |
| allatiivi | kurkkaamiselle | kurkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurkkaamisena (kurkkaamisna) |
kurkkaamisina |
| translatiivi | kurkkaamiseksi | kurkkaamisiksi |
| abessiivi | kurkkaamisetta | kurkkaamisitta |
| instruktiivi | – | kurkkaamisin |
| komitatiivi | – | kurkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kurkkaamis- | |