kurkkaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurkkaileminen (38)
- teonnimi verbistä kurkkailla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kurkkaileminen | kurkkailemiset |
genetiivi | kurkkailemisen | kurkkailemisten kurkkailemisien |
partitiivi | kurkkailemista | kurkkailemisia |
akkusatiivi | kurkkaileminen; kurkkailemisen |
kurkkailemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kurkkailemisessa | kurkkailemisissa |
elatiivi | kurkkailemisesta | kurkkailemisista |
illatiivi | kurkkailemiseen | kurkkailemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kurkkailemisella | kurkkailemisilla |
ablatiivi | kurkkailemiselta | kurkkailemisilta |
allatiivi | kurkkailemiselle | kurkkailemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kurkkailemisena (kurkkailemisna) |
kurkkailemisina |
translatiivi | kurkkailemiseksi | kurkkailemisiksi |
abessiivi | kurkkailemisetta | kurkkailemisitta |
instruktiivi | – | kurkkailemisin |
komitatiivi | – | kurkkailemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kurkkailemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kurkkailemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kurkkailla + johdin -minen