kurkkinut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kurkkinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kurkkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurkkinut | kurkkineet |
| genetiivi | kurkkineen | kurkkineiden kurkkineitten |
| partitiivi | kurkkinutta | kurkkineita |
| akkusatiivi | kurkkinut; kurkkineen | kurkkineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurkkineessa | kurkkineissa |
| elatiivi | kurkkineesta | kurkkineista |
| illatiivi | kurkkineeseen | kurkkineisiin kurkkineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurkkineella | kurkkineilla |
| ablatiivi | kurkkineelta | kurkkineilta |
| allatiivi | kurkkineelle | kurkkineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurkkineena | kurkkineina |
| translatiivi | kurkkineeksi | kurkkineiksi |
| abessiivi | kurkkineetta | kurkkineitta |
| instruktiivi | – | kurkkinein |
| komitatiivi | – | kurkkineine |