kurkkiva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kurkkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kurkkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurkkiva | kurkkivat |
| genetiivi | kurkkivan | kurkkivien (kurkkivain) |
| partitiivi | kurkkivaa | kurkkivia |
| akkusatiivi | kurkkiva; kurkkivan | kurkkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurkkivassa | kurkkivissa |
| elatiivi | kurkkivasta | kurkkivista |
| illatiivi | kurkkivaan | kurkkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurkkivalla | kurkkivilla |
| ablatiivi | kurkkivalta | kurkkivilta |
| allatiivi | kurkkivalle | kurkkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurkkivana | kurkkivina |
| translatiivi | kurkkivaksi | kurkkiviksi |
| abessiivi | kurkkivatta | kurkkivitta |
| instruktiivi | – | kurkkivin |
| komitatiivi | – | kurkkivine |