kurkotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurkotteleminen (38)
- teonnimi verbistä kurkotella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurkotteleminen | kurkottelemiset |
| genetiivi | kurkottelemisen | kurkottelemisten kurkottelemisien |
| partitiivi | kurkottelemista | kurkottelemisia |
| akkusatiivi | kurkotteleminen; kurkottelemisen |
kurkottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurkottelemisessa | kurkottelemisissa |
| elatiivi | kurkottelemisesta | kurkottelemisista |
| illatiivi | kurkottelemiseen | kurkottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurkottelemisella | kurkottelemisilla |
| ablatiivi | kurkottelemiselta | kurkottelemisilta |
| allatiivi | kurkottelemiselle | kurkottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurkottelemisena (kurkottelemisna) |
kurkottelemisina |
| translatiivi | kurkottelemiseksi | kurkottelemisiksi |
| abessiivi | kurkottelemisetta | kurkottelemisitta |
| instruktiivi | – | kurkottelemisin |
| komitatiivi | – | kurkottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurkottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kurkottelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi kurkotella + johdin -minen