kurottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kuroa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurottava kurottavat
genetiivi kurottavan kurottavien
(kurottavain)
partitiivi kurottavaa kurottavia
akkusatiivi kurottava;
kurottavan
kurottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kurottavassa kurottavissa
elatiivi kurottavasta kurottavista
illatiivi kurottavaan kurottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurottavalla kurottavilla
ablatiivi kurottavalta kurottavilta
allatiivi kurottavalle kurottaville
muut sijamuodot
essiivi kurottavana kurottavina
translatiivi kurottavaksi kurottaviksi
abessiivi kurottavatta kurottavitta
instruktiivi kurottavin
komitatiivi kurottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kurottava-
vahva vartalo kurottava-
konsonantti-
vartalo
-

kurottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kurottaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurottava kurottavat
genetiivi kurottavan kurottavien
(kurottavain)
partitiivi kurottavaa kurottavia
akkusatiivi kurottava;
kurottavan
kurottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kurottavassa kurottavissa
elatiivi kurottavasta kurottavista
illatiivi kurottavaan kurottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurottavalla kurottavilla
ablatiivi kurottavalta kurottavilta
allatiivi kurottavalle kurottaville
muut sijamuodot
essiivi kurottavana kurottavina
translatiivi kurottavaksi kurottaviksi
abessiivi kurottavatta kurottavitta
instruktiivi kurottavin
komitatiivi kurottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kurottava-
vahva vartalo kurottava-
konsonantti-
vartalo
-