kurotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakurotteleminen (38)
- teonnimi verbistä kurotella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurotteleminen | kurottelemiset |
| genetiivi | kurottelemisen | kurottelemisten kurottelemisien |
| partitiivi | kurottelemista | kurottelemisia |
| akkusatiivi | kurotteleminen; kurottelemisen |
kurottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurottelemisessa | kurottelemisissa |
| elatiivi | kurottelemisesta | kurottelemisista |
| illatiivi | kurottelemiseen | kurottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurottelemisella | kurottelemisilla |
| ablatiivi | kurottelemiselta | kurottelemisilta |
| allatiivi | kurottelemiselle | kurottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurottelemisena (kurottelemisna) |
kurottelemisina |
| translatiivi | kurottelemiseksi | kurottelemisiksi |
| abessiivi | kurottelemisetta | kurottelemisitta |
| instruktiivi | – | kurottelemisin |
| komitatiivi | – | kurottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kurottelemis- | |