kursivoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakursivoiminen (38)
- teonnimi verbistä kursivoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kursivoiminen | kursivoimiset |
genetiivi | kursivoimisen | kursivoimisten kursivoimisien |
partitiivi | kursivoimista | kursivoimisia |
akkusatiivi | kursivoiminen; kursivoimisen |
kursivoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kursivoimisessa | kursivoimisissa |
elatiivi | kursivoimisesta | kursivoimisista |
illatiivi | kursivoimiseen | kursivoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kursivoimisella | kursivoimisilla |
ablatiivi | kursivoimiselta | kursivoimisilta |
allatiivi | kursivoimiselle | kursivoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kursivoimisena (kursivoimisna) |
kursivoimisina |
translatiivi | kursivoimiseksi | kursivoimisiksi |
abessiivi | kursivoimisetta | kursivoimisitta |
instruktiivi | – | kursivoimisin |
komitatiivi | – | kursivoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kursivoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kursivoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kursivoida + johdin -minen