kusiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakusiminen (38)
- teonnimi verbistä kusia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kusiminen | kusimiset |
| genetiivi | kusimisen | kusimisten kusimisien |
| partitiivi | kusimista | kusimisia |
| akkusatiivi | kusiminen; kusimisen |
kusimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kusimisessa | kusimisissa |
| elatiivi | kusimisesta | kusimisista |
| illatiivi | kusimiseen | kusimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kusimisella | kusimisilla |
| ablatiivi | kusimiselta | kusimisilta |
| allatiivi | kusimiselle | kusimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kusimisena (kusimisna) |
kusimisina |
| translatiivi | kusimiseksi | kusimisiksi |
| abessiivi | kusimisetta | kusimisitta |
| instruktiivi | – | kusimisin |
| komitatiivi | – | kusimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kusimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kusimis- | |