kuskaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuskaileminen (38)
- teonnimi verbistä kuskailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuskaileminen | kuskailemiset |
| genetiivi | kuskailemisen | kuskailemisten kuskailemisien |
| partitiivi | kuskailemista | kuskailemisia |
| akkusatiivi | kuskaileminen; kuskailemisen |
kuskailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuskailemisessa | kuskailemisissa |
| elatiivi | kuskailemisesta | kuskailemisista |
| illatiivi | kuskailemiseen | kuskailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuskailemisella | kuskailemisilla |
| ablatiivi | kuskailemiselta | kuskailemisilta |
| allatiivi | kuskailemiselle | kuskailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuskailemisena (kuskailemisna) |
kuskailemisina |
| translatiivi | kuskailemiseksi | kuskailemisiksi |
| abessiivi | kuskailemisetta | kuskailemisitta |
| instruktiivi | – | kuskailemisin |
| komitatiivi | – | kuskailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuskailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuskailemis- | |