Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuteet (48-F) (monikollinen)

  1. (slangia) vaatteet
    Ajattelin ostaa uudet kuteet.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkut̪eːt̪/
  • tavutus: ku‧teet

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuteet
genetiivi kuteiden
kuteitten
partitiivi kuteita
akkusatiivi –;
kuteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuteissa
elatiivi kuteista
illatiivi kuteisiin
kuteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuteilla
ablatiivi kuteilta
allatiivi kuteille
muut sijamuodot
essiivi kuteina
translatiivi kuteiksi
abessiivi kuteitta
instruktiivi kutein
komitatiivi kuteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kudet-

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuteet Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

kuteet

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kude
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kude