kutitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakutitteleminen (38)
- teonnimi verbistä kutitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kutitteleminen | kutittelemiset |
| genetiivi | kutittelemisen | kutittelemisten kutittelemisien |
| partitiivi | kutittelemista | kutittelemisia |
| akkusatiivi | kutitteleminen; kutittelemisen |
kutittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutittelemisessa | kutittelemisissa |
| elatiivi | kutittelemisesta | kutittelemisista |
| illatiivi | kutittelemiseen | kutittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutittelemisella | kutittelemisilla |
| ablatiivi | kutittelemiselta | kutittelemisilta |
| allatiivi | kutittelemiselle | kutittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutittelemisena (kutittelemisna) |
kutittelemisina |
| translatiivi | kutittelemiseksi | kutittelemisiksi |
| abessiivi | kutittelemisetta | kutittelemisitta |
| instruktiivi | – | kutittelemisin |
| komitatiivi | – | kutittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kutittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kutittelemis- | |