SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kutu (1-F)

  1. kalojen tai sammakkoeläinten mätimunat
  2. ko. eläinten kuteminen; aika jona se tapahtuu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈkʷut̪ʷu]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutu kudut
genetiivi kudun kutujen
partitiivi kutua kutuja
akkusatiivi kutu;
kudun
kudut
sisäpaikallissijat
inessiivi kudussa kuduissa
elatiivi kudusta kuduista
illatiivi kutuun kutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kudulla kuduilla
ablatiivi kudulta kuduilta
allatiivi kudulle kuduille
muut sijamuodot
essiivi kutuna kutuina
translatiivi kuduksi kuduiksi
abessiivi kudutta kuduitta
instruktiivi kuduin
komitatiivi kutuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hauenkutu, kutuaika, kutuasu, kutujoki, kutukala, kutukalastus, kutukypsä, kutulahna, kutupaikka, kutupuku, kutupukuinen, kutupyynti, kuturauhoitus, lahnankutu, sammakonkutu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kutu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kutu Tieteen termipankissa