SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuulija (12)

  1. henkilö, joka kuulee jotakuta tai jotakin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkuːlijɑ/
  • tavutus: kuu‧li‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuulija kuulijat
genetiivi kuulijan kuulijoiden
kuulijoitten
(kuulijain)
partitiivi kuulijaa kuulijoita
akkusatiivi kuulija;
kuulijan
kuulijat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulijassa kuulijoissa
elatiivi kuulijasta kuulijoista
illatiivi kuulijaan kuulijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulijalla kuulijoilla
ablatiivi kuulijalta kuulijoilta
allatiivi kuulijalle kuulijoille
muut sijamuodot
essiivi kuulijana kuulijoina
translatiivi kuulijaksi kuulijoiksi
abessiivi kuulijatta kuulijoitta
instruktiivi kuulijoin
komitatiivi kuulijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuulija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kuulijakunta, sanankuulija

Aiheesta muuallaMuokkaa