kuullottaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuullottaminen (38)
- teonnimi verbistä kuullottaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuullottaminen | kuullottamiset |
genetiivi | kuullottamisen | kuullottamisten kuullottamisien |
partitiivi | kuullottamista | kuullottamisia |
akkusatiivi | kuullottaminen; kuullottamisen |
kuullottamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuullottamisessa | kuullottamisissa |
elatiivi | kuullottamisesta | kuullottamisista |
illatiivi | kuullottamiseen | kuullottamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuullottamisella | kuullottamisilla |
ablatiivi | kuullottamiselta | kuullottamisilta |
allatiivi | kuullottamiselle | kuullottamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuullottamisena (kuullottamisna) |
kuullottamisina |
translatiivi | kuullottamiseksi | kuullottamisiksi |
abessiivi | kuullottamisetta | kuullottamisitta |
instruktiivi | – | kuullottamisin |
komitatiivi | – | kuullottamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuullottamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuullottamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kuullottaa + johdin -minen