kuulosteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuulosteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuulostella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuulosteleminen | kuulostelemiset |
genetiivi | kuulostelemisen | kuulostelemisten kuulostelemisien |
partitiivi | kuulostelemista | kuulostelemisia |
akkusatiivi | kuulosteleminen; kuulostelemisen |
kuulostelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuulostelemisessa | kuulostelemisissa |
elatiivi | kuulostelemisesta | kuulostelemisista |
illatiivi | kuulostelemiseen | kuulostelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuulostelemisella | kuulostelemisilla |
ablatiivi | kuulostelemiselta | kuulostelemisilta |
allatiivi | kuulostelemiselle | kuulostelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuulostelemisena (kuulostelemisna) |
kuulostelemisina |
translatiivi | kuulostelemiseksi | kuulostelemisiksi |
abessiivi | kuulostelemisetta | kuulostelemisitta |
instruktiivi | – | kuulostelemisin |
komitatiivi | – | kuulostelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuulostelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuulostelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kuulostella + johdin -minen