kuuluttaja

Suomi

Substantiivi

kuuluttaja (10)

henkilö, joka kuuluttaa jotakin

Ääntäminen

IPA: /ˈkuːlut̪ˌt̪ɑjɑ/
tavutus: kuu‧lut‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuuluttaja	kuuluttajat
genetiivi	kuuluttajan	kuuluttajien (kuuluttajain)
partitiivi	kuuluttajaa	kuuluttajia
akkusatiivi	kuuluttaja; kuuluttajan	kuuluttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuuluttajassa	kuuluttajissa
elatiivi	kuuluttajasta	kuuluttajista
illatiivi	kuuluttajaan	kuuluttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuuluttajalla	kuuluttajilla
ablatiivi	kuuluttajalta	kuuluttajilta
allatiivi	kuuluttajalle	kuuluttajille
muut sijamuodot
essiivi	kuuluttajana	kuuluttajina
translatiivi	kuuluttajaksi	kuuluttajiksi
abessiivi	kuuluttajatta	kuuluttajitta
instruktiivi	–	kuuluttajin
komitatiivi	–	kuuluttajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuuluttaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka kuuluttaa jotakin

englanti: announcer

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

radiokuuluttaja, televisiokuuluttaja

Aiheesta muualla

kuuluttaja Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kuuluttaja&oldid=4642175”